Alkuun hankalina syömäpäivinä meillä oli käytössä perinteiset "täältä tulee auto, brr brr" joka kehittyi sitten siihen, että Toukka alkoi itse sanoa, mikä seuraava lusikallinen oli. Aluksi oli aina autoja, traktoreita, lentokoneita, rekkoja ja mopoja. Sitten Toukka otti mukaan jo aika erikoisia valintoja: äitin silmä, isin pää, Shakira. Nyt viimeaikoina on menty vielä askel eteenpäin ja Toukka keksii asioita ja sanoja ihan päästään. Tällaista oli eilen isin syöttäessä iltapuuroa:
Isi: Mikä tää on?
Toukka: Pimmis!
I: Pimmis? Mitä pimmis sanoo?
T: Pimmispimmispimmis.
Isi toistaa ja lusikka menee suuhun.
I: Mikäs tää on?
T: Pemmis!
I: Mitäs pemmis sanoo?
T: Agina!
I: Mitä?
T (selvästi ääntäen): Agina!
Isi toistaa ja syöttää.
I: No, mikäs tämä on?
T: Piipii!
I: Mikä?
T: Piipii! Sillä on peppu.
I: Aha. Mitä piipii sanoo?
T: Piiiiipiiiiiiipiiiiii.
I: Mikäs tää on?
T: Toinen pemmis!
I: Sanooko tämäkin pemmis agina?
T: Pemmis sanoo pemmispemmispemmis.
Tämä voi tietysti kuulostaa siltä, että Toukka ei osaa vielä puhua, mutta minulle tämä kertoo mielikuvituksen kehittymisestä ja siitä, että Toukka on keksinyt, että kielellä voi leikkiä :) Pemmis muuten esiintyy meillä usein, arvaamattomissa tilanteissa ;)
Parivuotiaan mielikuvitus on kyllä ihana asia!
VastaaPoista