Hetki

Musta on aivan ihanaa käydä Toukan kanssa harrastuksissa kuten taaperojumpassa ja muskarissa. Avoin päiväkoti, leikkipuistot ja kaveritreffit sekä erilaisissa tapahtumissa käynnit on myös (lähes) aina mukavia kokemuksia :) Mutta ehkä kuitenkin ne on ne pienet, rauhalliset hetket kotona, jotka on niitä kaikista rakkaimpia. Niitä, joita sitten kaipaa kipeästi takaisin kun Toukka on jo iso mies.

Jokunen päivä sitten oli juuri tuollainen hetki. Ulkona satoi vettä. Me oltiin keittiössä ja kuunneltiin pisaroiden ropinaa. Minä leivoin karjalanpiirakoita mummini reseptin mukaan ja Toukka leikki pöydän ääressä autoillaan ja höpötti omia höpsöjä juttujaan. Oli niin rauhallista ja jotenkin niin... täydellistä.



(Jos joku katsoo, että piirakkataikina on vähän hassun näköistä niin jouduin tällä kertaa käyttämään karkeita ruisjauhoja kun tavalliset olikin lopppuneet.)

A quiet moment at home. It's raining outside. I'm baking Carelian pasties and Toukka is playing with his cars at the kitchen table. These are the kind of moments I'll surely miss when he is all grown up.