Perille päästiin

...mutta helppoa se ei ollut! Maanantaina oli tarkoitus mennä normaalisti taaperojumppaan ja sieltä lounaalle mukavassa seurassa ja ajaa sitten tänne evakkopaikkaan eli mun vanhempien luokse. Mutta liian ei helpolla ei voi koskaan päästä.

Sunnuntai-iltana Toukka alkoi iltapuuroa syödessä itkeä aivan hysteerisesti. Ajateltiin, että se on vaan tosi väsynyt ja stressaantunut kun koko päivä on pakattu ja kotia laitettu remonttikuntoon eikä toinen rukka kunnolla tajua mitä tapahtuu. Mutta yöpukua vaihdettaessa huomasin ison patin nivusissa.

Soitettiin (pääkaupunkiseudun) terveysneuvontaan ja sieltä meidät käskettiin menemään Jorviin. Ja mehän mentiin. Terveydenhoitaja vilkaisi poikaa ja totesi, että kyseessä on ihan selvä nivustyrä, mitä oltiin itsekin miehen kanssa epäilty. Helposti siis diagnosoitu, mutta avun saaminen ei ollut sitten ollenkaan niin helppoa. Meidät nimittäin passitettiin kirurgiseen päivystykseen, jossa jonotettiin ensin ilmoittautumiseen noin puoli tuntia ja sitten kirurgin vastaanotolle reilun tunnin. Ja sitten meille kerrottiin, että me ei päästä Jorvissa kirurgin luo, koska ollaan vantaalaisia. Mentiin siis takaisin lastenpäivystykseen, jossa Toukalle vihdoin annettiin särkylääkettä ja saatiin onneksi sänky johon väsynyt pieni mies nukahtikin heti. Odoteltiin taas tovi lääkäriä, joka ei saanut tyrää painettua takaisin vaan kirjoitti meille lähetteen Lastenklinikalle Helsinkiin. Vantaalaisten kirurginen päivystys on kuulemma siellä. Great. Kello oli tässä vaiheessa yli 11. Toukka oli ihan väsynyt ja kivuissaan. Makasi vain paikallaan tai halusi syliin itkemään.

Eikun ajamaan Helsinkiin, jossa Toukka pääsi onneksi lähes samantien sängylle ja kirurgikin tuli nopeasti katsomaan. Ja onnistui saamaan tyrän paikalleen! Voi hurja sitä huutoa. Tuli itku itsellekin kun toiseen sattui niin mahdottomasti :( Odoteltiin sitten vielä reilu tunti, että hoitaja tuli kertomaan meille mitä nyt jatkossa tapahtuu. Toukka joutui nimittäin leikkausjonoon. Kotiin päästiin lähtemään puoli kahden aikoihin. Itse tyrän paikoilleen saamiseen meni noin 10 minuuttia, muu aika siis vain odoteltiin ja odoteltiin ja kuljettiin odotustilasta toiseen. Tuntui kyllä aika kohtuuttomalta tuollainen pienen kipeän lapsen kanssa keskellä yötä. Mutta säännöt ovat tietysti sääntöjä, kyllä sen ymmärrän. Ja kaikki joiden kanssa oltiin tekemisissä olivat kyllä oikein ystävällisiä.

Yöunia kertyi lopulta vajaat viisi tuntia, joten hylättiin jumppa ja lounas ja ajettiin suoraan tänne. Saatiin sitten molemmat nukuttua hyvät päiväunet.

They are doing some renovations at our apartment building, so we are now staying at my parents. Before we got here, though, we had to visit the hospital. Toukka has a hernia :( He was in a lot of pain, but a doctor was able to put it back in. Now we're waiting for surgery.